Sivut

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Virkattu matto


Blogissa on ollut viime viikot hiljaista... Ollaan oltu sairaana (vaihteeksi), lisäksi töissä on ollut melko stressaavaa ja iltaisin ei ole jaksanut mitään pakollisista  arkipyörityksistä poikkeavaa. Pihamaalla on ihasteltu kevään merkkejä ja sisällä on kyllä pienoisesti puuhasteltu käsitöitä. Minulla on paitsi huuuurjan paljon lankaa varastoituna vaatekaappiin, myös kaikenlaisia jämäkeriä ja nöttösiä trikoo kudetta.. Niitä in ollut nyt pakoittava  tarve työstää matoksi... 
Tälläinen pikku vessan matto syntyi harmaasta ja luonnon valkoisesta trikookuteesta.



Harmaata kudetta jos olisi ollut hieman edemmän olisi koosta tullut täydellinen, mutta kyllä kelpuutan tämän ihan näinkin.. Halkaisijaltaan matto on 75 cm. 
Ohje löytyy täältä: klik... :) Reunaan sovelsin erillaisen "pitsin" käyttäen prinsessajuttu-blogin Matto-ohjetta. 

Vielä löytyis tummansinistä, luonnonvalkeaa ja punaista kudetta jämiksinä... :)
ehkä niistä syntyy pannunalusia .. 
Nyt taidan jatkaa blogihiljaisuutta taas viikolla, lähdemme lomailemaan etelän lämpöön... 
Noora

torstai 13. maaliskuuta 2014

Käsityö koulussa 2013 vol II / Nunohuovutettu huivi

Vuoden 2013 viimeiset koulupäivät olivat 8-9.11.2013. Tuolloin uutena opittavana asiana oli Nunohuovutus.
Nunohuovutuksessa Villan päälle rakennetaan uusi pinta huovuttamalla siihen kiinni erilaisia silkkejä, sifonkejä tai muita harsomaisia kankaita. Kangas ja villa kuidut siis huopuvat yhteen. Valmis nunohuopa on pinnaltaan arvoituksellinen. Jotkut kankaat tai materiaalit tarttuvat hupaan paremmin kuin toiset ja jotkut jäävät hiukan kolmiuloitteisiksi mytyiksi kankana pinnalle. Lopputuloksen arvoituksellisuus luo jännitystä työskentelyyn. Tulos ei ole niinkään riippuvainen huovuttajan taidoista, vaan materiaalien "yhteistyöhalusta". Joskus on vain varauduttava siihen, että valittu kangas ei toimi villan kanssa.

Nunohuovutettavana kohteenani oli siis sifonki huovi. Itse valitsin huivin väriksi mustan ja merinovillojen topsien värit olivat, musta, lila ja aniliinin punainen/pinkki.

Alkutunnelmat tätä tekniikkaa kohtaan eivät itselläni olleet järin suuret. Olin ollut niin innoissani aiemmilla kerroilla tossuja huovutettaessa, että huivin huovutus ei ollut mielestäni kovin kiinnostavaa. Olin nähnyt malleja erilaisista nunohuovutetuista huiveista,eikä mikään oikein vaikuttanut sellaiselta jota olisin itse voinut käyttää.



TYÖN KULKU
Ensin suojataan työpöytä muovilla ja leikataan kuplamuovista huivia n. 10cm suurempi pala. Varsinkin päädyissä tarvitaan kääntämisvaraa.  Sitten levitetään huivi keskelle kuplamuovia ja aloitetaan kuvioiden suunntittelu ja asettelu huivin päälle. 

Hetken luonnostelun jälkeen lähdin villakuidun asetteluun hatara aavistus sommiteltavasta mallista päässäni.




Alkuun villatopseista revitään ja aseteltiin villakuituja sifonki huivin päälle haluttuun asentoon mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Itse päädyin tekemään tälläisiä pyörylöitä koko matkalle...


 Halusin kuitenkin täyttää myös nuo tyhjät kohdat pyörylöiden reunalla ja näin ollen saada suhteellisen tasaisen huopuneen pinnan, josta itse sifonkihuivi ei juuri erotu. Tähän asettelu osioon aikaa kului mukavat 2,5 tuntia. Huolellisuus ennen kaikkea! :) 

Asettelun jälkeen villat kastellaan kuumalla saippuavedellä toisesta päästä alkaen. Vesi jäähtyy todella nopeasti, joten rullaa työ sitä mukaan kun saat sen kasteltua puukapulan ympärille  yhdessä kuplamuovin kanssa. Kastelun ja rullaamisen jälkeen kieritetään vielä koko komeus froteepyyhkeeseen, jottei se jäähtyisi niin nopeasti. Sitten tätä pötkylää pyritetään pöytää vasten kyynervarsien alla oman vartalon painoa apuna käyttäen. Tätä toistetaan alkuun 200 kertaa. Sitten rulla kieritetään auki, tarkastetaan villojen kiinnittyminen, tarvittaessa korjataan vielä irtonaisia kuvioita. Sitten työ rullataan samalla tavalla toisesta päästä alkaen (käytä jälleen kuumaa vettä, jotta jo jäähtynyt työ lämpenee uudelleen). Ja jälleen rullataan työtä pöytää vasten vähintään 200 kertaa. Sitten työ avataan jälleen ja tarkastetaan huopuminen. Jos työssä jokin kohta ei ole kiinnittynyt kunolla voidaan sitä vielä huovuttaa kiinni pienin pyörivin liikkein sormenpäillä. Lopuksi saippua huuhdellaan pois ja työ ripustetaan kuivumaan.

Tässäpä lopputulos.. Yllätyin itsekkin lopputuloksesta ja olin todella tyytyväinen huiviini. Ja olenpa jo löytynyt sille käyttöäkin pariin kertaan. :)


-Noora-

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Autetaan kaveria mäessä ja edistetään samalla omaa lankalaihista!

Meillä on töissä aivan ihana käsityö kerho: Neuloosi! Kokoonnumme joka toinen viikko työpäivän päätteeksi yhdessä neulomaan ja virkkaamaan, jakamaan ajatuksia ja ideoita. Olipa siellä joskus keskusteltu lankavarastoista ja taidettu naurekellen todeta että minulla on porukan suuurin lankavarasto... :) Eräällä kerralla Neuloosi-ystäväni Päivi oli tekemässä pitkiä palmikko-polvisukkia itselleen. Langaksi hän oli valinnut joltain tuttavaltaan saamansa sinisävyinen Nalle langan. Tämä valittu Nallen väri oli jo poistunut valikoimista about 4-5 vuotta sitten. 

No neuloosissa sukkien etenemistä seurailtiin ihastellen. Ensimmäinen sukka valmistui vinhaa vauhtia... Toinenkin sukka saatiin alulle, mutta kuinka ollaakkaan kun alettiin olla kantapään kohdalla alkoi uhkaavasti näyttää siltä että lanka loppuu kesken. Siinä sitten jo mietittiin että josko jo valmiista sukasta  purettaisiin jalkaterä ja tehtäisiin sukkiin reilusti eriväriset teräosat. Ja koska Päivikin tiesi minun melko suuresta lankavarastostani ja halustani saada varastoa piennettyä, pyysi hän toiveikkaana minua lankalaarin kaiveluun...

 Meinasin unohtaa koko homman, kunnes eräänä iltana lapsia nukuttaessani muistin yhtäkkiä saadun tehtävän... Niinpä hipsin kaikessa hiljaisuudessa lankalaarini äärelle ja aloin penkomaan sen syöveitä. Vastaan tuli jos jonkin moista kerää, oli Polkua, Puroa, Miamia, mutta löytyipä sitten muutama Nallekin.. Oli luonnonvalkeaa (josta mitä ilmeisimmin syntyy jokupäivä vielä lisää Broken seeds-sukkia :) ja sinisävyisiäkin oli kahta eri sävyä. 

Olin mallikkaasti jo hukannut saamani mallilanganpätkän, mutta mielestäni toisen sinisen Nallen sävy muistutti todellakin tuota Päivillä käytössä olevan langan väriä. 
Siltä seisomalta lähetin Päiville viestin: "Älä pura sukkia", kera kuvan löytämästäni kerästä. Seuraavana päivänä vein kerän töihin mukanani ja molempien yhteiseksi iloksi kerä oli kuin olikin samaa sävyä!! Aika uskomaton fiilis.. Kyllä siinä tuli tunne että " lankalaaristani löytyy ihan mitä vaan, tai ainakin kaikki mitä tarvitaan!" 



Lankalaarin aarteita..


 Ihana yllätys kun sävy oli just eikä melkeen sama!!

Laihikseni eteni jälleen, kokonaisella 150g kerällä! 

Onnea on voida iloita ihanista ystävistä ja saada tuottaa heille iloa omalla lankalaihiksellaan..

Seuraavassa kuvassa ihanainen vastalahja: Tee-tuliaisia suoraan Porvoosta! Herkullista suklaa-vanilja-teetä! 


 -Noora-

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Wanhan ajan aarteita

Kaikki aiemmat poustaukseni ovat olleet käsityöaiheisia. Alunperin blogia perustaessani tarkoitus oli kuitenkin että poustaisin muistakin aiheista. Niinpä tällä kertaa päätin kirjoitella ja kuvailla viime aikoina saamiani uusia aarteitani.. Vaikkakin kaikki nämä uudet aarteet ovat minulle uusia, ovat ne jonkun toisen vanhoja! :) 

Aloitellaan vaikkapa muutamalla kattilalla.. 

Tämä Raija Uosikkisen Primavera-emalikattila on aivan ihana, siispä laitoin sen paraatipaikalle vitriinikaappiin. 
Primaveran kaverina kaappiin pääsi myös tämä toinen punainen kattila:


Tämä oli aivan käyttämättömän näköinen sisältä ja ulkoa, ei naarmun naarmua.. :)


Ja lopuksi ansaitsemansa huomion saa vielä äidiltäni peritty savikannu. 


Vanhat esineet ovat minulle mieluisia, tuntuu että näillä jokaisella oma tarinansa kerrottavana, jospa vain osaisivat puhua! :) 
Tälläisiä aarteita tällä kertaa, lisää sitten taas toisella kertaa..

-Noora-

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vauvan sukkia ja kilpikonnaa

Kuopuksen päiväkodin omahoitaja jäi pari viikkoa sitten äitiyslomalle. Viime viikolla hänelle vielä järjestettiin läksiäiset ja halusimme tottakai muistaa häntä jollain tapaa.. 

Ja mikäpä sen mukavampi äippälomalahja kuin jotain itse tehtyä pienokaiselle... 

Tekaisin pikkuruiset villasukat, seiskaveikkaa kului yhteensä 46g..




Lisäksi virkkasin puuvillalangasta pehmo kilpikonnan Garnstudion ohjeella, pienillä muokkauksilla..



Tähän käytin siis kaiken maailman mini-jämä-keriä, joita en ole edes lankavarastooni laskenut, joten en nyt valmistakaan punnaillut sen kummemmin. Keskityin jämän kulutukseen kuitenkin.. :)
Pakettiin lisättiin myös suklaata josta tulevat vanhemmat pääsevät nauttimaan.

-Noora-

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Broken seeds Vol. 2

Siis nämä Broken seeds sukat kyllä veivät mut mennessään.. 

Lyhyestä virsi kaunis.. 
Tässä nämä järjestyksessään toiset, ihanat ja ihan omaan jalkaan sopivat!

Lankana Nalle luonnonvakoinen ja Dropsin Fabel Print (väri  911), lankojen yhteis menekki 95g Joten laihis sen kun edistyy tasaisesti.
Kuvissa olisi ollut vähän toivomisen varaa, mutta itse otin omista jaloista, joten näillä mennään! :)

-Noora-